No niin kävi, että jäät lähtivät tänäkin vuonna! Vieläpä niin, että viikoa aikaisemmin löimme Arin kanssa vedon siitä, milloin jäät lähtisivät lopullisesti. Palkintona olisi mainetta, kunniaa sekä mestarisäätietäjän arvonimi. Sanoin siis, että jäät lähtvät lauantaina 26.4 tai tarkemmin la-su yöllä niin, että aamulenkillä sunnintaiaamuna huomaisin jäiden lähteneen. No niinhän siinä sitten kävi, tarkalleen! Paitsi etten itse ollut aamulenkillä koiria käyttämässä kaikista perimmmäisistä syistä johtuen, mutta joka tapauksessa, veikkaukseni piti paikkansa :D Ei siis ole mennyt hukkaan muutaman vuoden jäätilanteen analysointi.

Istutuksilleni oli käydä köpelösti viime viikolla. Lämpimistä ilmoista ja auringon paisteesta johtuen uskaltauduin viemään tomaatin taimia ulos parvekkeelle. Mutta voi pettymysten pettymys, meinasi käydä oikea fuksin työ! Jotain tapahtui, liekö sitten kuitenkin paleltuneet tai auringossa palaneet, lopputulos oli joka tapauksessa samannäköinen: nuutumusta, käpristyneitä lehtiä ja hätähuutoja! Lopetin ulkoiluttamisen ensitilassa ja ensiavuksi annoin raikasta vettä ja lämpimän paikan keittiön pöydällä. Aikaa kului ja kului, ja pelkäsin jo pahinta. Mutta noin kaksi päivää sitten muutama taimi onnistui nostamaan päätään ahdingosta ja alkoi suorastaan rehottamaan! Opetuksen saaneena en nyt yhtään vielä vie kasveja ulos, ehkä jäistä vapautuneen Saimaan  jäiset tuuloset ovat vielä liikaa hentoisille taimille.

Muut istutukseni ovat pärjänneet erittäin hyvin. Sitruunamelissat ovat jo antaneet ensimmäisen pienen satonsa, harvensin nimittäin niiden päitä hiukan, että alkavat tuuheutua. ne kyllä puskevat lehtiä jo mallikelpoisesti jokaisesta lehtivälistä, eli ei syytä huoleen. Myös basillikat kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Ne tuoksuvat ihanalta! Koko keittiön täyttää eksoottisen makean ja tuoreen sekoitus. oli pakko ostaa kaupasta tuore basilika ja istuttaa se ruukkuun, että sain alkaa korjata jo satoa ruokiin. Sekin viihtyy hyvin ja tunkee uusia lehtiä minkä ehtii :D Olen löytänyt uusia kivoja makuyhdistelmiä, jotka alkuun kuulostavat omituisilta, mutta ovatkin sitten maukkaita. Esimerkiksi porkkanaraaste virkistyy mukavasti runsaalla basilikasilpulla. Ainut vaan että en ole löytänyt isoja pusseja porkkanaa kaupoista enää pitkään aikaan (Ihan totta, mitä tekee puolen kilon porkkanapussilla???? Siinä on ehkä tyyliin 2,5 porkkanaa, ei riitä mihinkään), ja kilon pusseissa olevat suomalaiset porkkanat ovat olleet vähän kämäsiä. Ymmärrän hyvin entisaikojen ihmisiä, kun kevät on ollut puutteen aikaa: vaikka kevät on jo tullut ja puut melkein hiirenkorvilla, edellisvuoden varastot oli jo melkein käytetty eikä uutta satoa ollut vielä saatavilla. Mutta aina jotain, ettei nyt vallan keripukki iske! Siis, bongasin jo nuoria nokkosia leskenlehtien vierestä suojaiselta pintareelta. Jätin kyllä vielä poimimatta, kun edellisvuotisia on vielä pakkasessa.  Vivez les frigos! (Suom.huom. Eläköön kylmäkalusteet!)

Tämä blogi on tehty kuvaamaan ja analysoimaan vilpittömästi ja kansantajuisesti wannabe-viherpeukalon haparoivia askelia kaiken kasvavan maailmassa. Toisin sanoen, intoa on enemmän kuin taitoa:) Olen yrittänyt kasvattaa joitain yrttejä jo aikaisempina keväinä, mutta yritykset ovat kaatuneet taimien heiveröisyyteen ja lopulta kesän jo tultua innostuksen lopahtamiseen. Nyt toimissani on kuitenkin uusi kannuste: muutto maalle kesäksi! Olen siis perehtynyt yrttiasioihin aivan uudella tarmolla, sillä toukokuu-elokuu välillä asumme mieheni kanssa ihanassa Koivuniemessä! Päivät käymme tietysti töissä, ja iltaisin kunnostamme pihaa ja nautiskelemme luonnosta.

Pääasiallisesti olen peruskaupunkilaismimmi, joskin olen viettänyt lapsuuteni kesät samaisessa Koivuniemessä onnellisissa merkeissä. Koivuniemi on ukkini ja mummoni maatila, jossa aikoinaan oli ympärillä vähän peltoa, pieni kanala, jossa asusteli kanojen lisäksi pelottava kukko, sekä joka kevät ihmeellisesti uusiutuva Juuso-sika. Pihaa vartioi sekarotuinen Masi-koira ja hiiriä jahtasivat aina kulloisetkin kissat, viimeisimpänä pysyvänä asukkina harmaaraidallinen Kulkuri. Jossain vaiheessa eläimet ovat hävinneet ja satunnaisesti hiiripopulaatiota ovat harventaneet ansiokkaasti sukulaisteni kissat Otto-Ville Kuusinen ja Salli Krumeluu. Viimeisimpinä kissoina Koivuniemessä ovat kesäisin hallinneet stadinserkut Hurmu Hyrinä sekä Hirmu Hurina. He tyytyvät tosin katsastamaan maisemia keittiönpöydältä käsin (joka aiheuttaa mummolle harmaita hiuksia) tai valjaissa ulkoillessaan. Lisäksi eläimistöä edustavat Mimmi, Rolfy ja Pimu, allekirjoittaneen sukuhaaran koirat, joiden elämästä voi lukea enemmän Flying-blogissa, johon linkki löytyy tästä sivusta.

Nyt on siis kevät, toden teolla. Tajuavatkohan ihmiset tätä valon määrää? Muuttolinnut ovat saapuneet jo ainakin tänne Lappeen Rantaan (jossa siis vietän siviilielämää DI opiskelijana), ja voi kuinka ne laulavat kauniisti! Läpi hienosti hämärtävän illan kuuluu liverrys sekä metsästä että rantapusikosta, kun linnut pienet sydämet ilosta läpättäen kertovat saapuneensa valoisaan Pohjolaan! Ihan kuin ne laulaisivat minulle, tajuatko Suvi, kevät on täällä?! Ja tajuanhan minä, enkä malttaisi nukkua lainkaan. Voisin hipsiä kevätyössä kuuntelemassa tuulen suhinaa, sulavan jään kohinaa ja viimeisten valjujen tähtien ääretöntä äänettömyyttä. Vielä Saimaan jää hohkaa kylmäänsä, mutta ei mene enää kauan, kun vesi vapautuu kahleistaan ja alkaa helisten hyväillä rantakiviä lokkien riemuksi. Minusta on aina jännitävää seurata jään lähtöä keväisin. Jää tummuu päivien kuluessa, niin että hetken jo luulen se lähteneen. Sitten aina kuitenkin yllättäen, eräänä aamuna aamulenkillä huomaan auringon säteiden osuvan siniseen aukeaan veteen. Lokit kirkuvat kuin viimeistä päivää ja sorsia kelluu rantakaislikossa myhäillen. Rakastan asumista veden äärellä, sen äänet täysin hiljaisenakin kesäyönä rauhoittavat kesäyön unelmiin.

Tänään jatkoin kesän valmistelua istuttaen yrttien ja tomaattien taimet suurempiin ruukkuihin. Ne ovat nyt kasvaneet noin kolmen viikon ajan suurissa istutusastioissa minikasvihuoneissa. Amppelitomaatin hennot taimet ovat vallan riehaantuneet ! Toivottavasti ne jatkavat erinomaista kasvuaan nyt suuremmissa astioissa ja tuoreessa mullassa. Sain erinomaisia neuvoja ansioituneelta tomaatinkasvattajalta, Kuopion mummoltani, joka kertoi, että voisi alkaa viemään taimia ulos aurinkoon aina päivisin. Sitä aionkin nyt tehdä, ja aloitin jo tänään viemällä taimet uusissa ruukuissaan hetkeksi parvekkeelle. Siinä ne sitten henkailivät "Aah, raitista ilmaa!",ja venyttelivät vihreitä oksiaan. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, joten 10 minuuttia sai alkuun riittää. Basilikat saavat vielä olla sisällä pitkään pitkään. Ne ovat niin vilunarkoja, että olen kieltänyt tuuletuksen keittiön ikkunan kautta (keittiön pöytä on nimittäin sosialisoitu ruukkupuutarhan alustaksi).

Olen myös tuonut maaliskuun puolella sisään koivunoksia maljakkoon, ja niissä lehdet ovatkin jo valmiita lisättäväksi salaatteihin ja leivän päälle.Myös herneenversot ovat kasvaneet mainiosti. Niin edelleen olen myös pitänyt sipulia viinilasissa, jonka pohjalla on jatkuvasti pienenpieni tilkka vettä. Sipuli puskee vihreää vartta aivan julmettua vauhtia! Naureskelinkin Arille tässä yksi päivä tenttiin lukiessani, että kirjaimellisesti katson, kun ruoho kasvaa, niin kiireistä on tämä elämä!! Näistä antimista ja vähän kaupan kautta pyörähdettynä tein itselleni aivan mahtavan herkullisen iltapalan.

Keväiset leivät:
                      
2kpl ruisleipää                         
sipaus margariiniä                   
herneenversoja                        
koivunlehtiä (hiirenkorvilla)
sipulin vartta
ohut viipale juustoa
omppua viipaleina

*paahda leivät ja lisää sipaus margariinia. Silppua päälle herneenversoja, koivunlehtiä ja sipulin vehreää vartta. Ohut juustosiivu pitää osaset paikoillaan ja helpottaa siten syömistä. Viipaloi omena ohuiksi viipaleiksi ja lisää leivän päälle. Herkuttele esim vihreän teen kanssa!